Olet täällä

Napakettu etsii johtajaa

L-SP:n ensimmäinen talvipiirileiri Napakettu 2011 tarvitsee johtajan. Leiri järjestetään tammi-maaliskuussa 2011. Se on suunnattu tarpoja-, samoaja- ja vaeltajaikäkausille. Tavoitteena on, että osallistujia on piirin jokaisesta lippukunnasta. Leirin pituus on 3–5 vuorokautta.

Leirinjohtajalta edellytetään

  • partiojohtajan valtakirjaa ja Suomen Partiolaisten turvallisuusohjeiden tuntemista
  • kokemusta partioleirin johtamisesta tai staabissa toimimisesta ja talvipartioleireistä
  • näkemystä partio-ohjelman toteuttamisesta leiritoiminnassa
  • kykyä työskennellä ryhmässä ja johtaa leiriorganisaatiota

Tarjoamme mielenkiintoisen ja haasteellisen pestin piirin talvileiriperinteen lumenraivaajana. Piirihallitus ja partiotoimisto tukevat leirinjohtajan ja staabin toimintaa

Kirjalliset hakemukset ma 11.1.2010 mennessä toiminnanjohtajalle. Lisätiedot: toiminnanjohtaja Nils Grönberg, p. 050 312 9421, nils.gronberg(at)partio.fi, piirihallituksen jäsen Timo Sirén, p. 040 763 3856, timo.siren(at)merikarvia.cedunet.fi.

 

NAPAKETTU

Napakettu eli naali (Alopex lagopus tai Vulpes lagopus) on Pohjoisnapaa ympäröivillä puurajan yläpuolisilla tunturialueilla elävä petoeläin.

Napakettu on kettua pienempi koiraeläin: ruumiin pituus on 55-65 cm, hännän pituus 30-35 cm ja paino 3-5 kg. Naalin säkäkorkeus on noin 30 cm.

Napaketun turkki on talvisin kokonaan valkoinen ja kesäisin ruskeanharmaa. Naalin tunnusomainen piirre onkin juuri tämä tuuhea ja valkoinen talvikarvapeite, joka paitsi suojaa sitä, on osoittautunut myös yhdeksi lajin taantumisen syyksi. Sen myös sanotaan olevan maailman lämpimin karvapeite.

Levinneisyys

Napakettu elää pohjoisella napa-alueella: Grönlannin reunaosissa, Venäjällä, Kanadassa, Alaskassa, Huippuvuorilla, Islannissa, Suomessa ja Skandinaviassa. Lajin tilanne on huono erityisesti Skandinaviassa. Maailmanlaajuisesti naali ei ole uhanalainen. Naaleja kasvatetaan myös turkiseläiminä, jolloin niitä kutsutaan nimellä sinikettu.

Suosittuna turkiseläimenä napakettu metsästettiin 1900-luvulla Suomesta lähes sukupuuttoon. Naali rauhoitettiin vuonna 1940, mutta se on siitä huolimatta tällä hetkellä Suomen uhanalaisin nisäkäslaji. Kanta vaihtelee jyrkästi jyrsijöiden esiintymisen mukaan, mutta koko kannan kooksi arvioidaan Suomessa noin 10 yksilöä (2004).

Hälyttävää on, ettei Suomessa ole tavattu naalin pesintää vuoden 1996 jälkeen. Suomessa naali joutuu kilpailemaan suuremman ketun kanssa ravinnosta ja varsinkin pesimäpaikoista, kun taas Ruotsin ja Norjan korkeilla tuntureilla ketut eivät menesty.

Vuonna 2008 julkaistun raportin mukaan naalin kanta on vähitellen vahvistumassa Pohjoismaissa. Suomessa, Ruotsissa ja Norjassa naaleja elää raportin mukaan kaikkiaan 215 yksilöä, joista valtaosa Ruotsissa.

Elintavat

Napakettu on aktiivisimmillaan hämärissä, jolloin se tulee esiin etsimään ruokaa. Sen pääravintoa ovat tunturisopulit ja jossain määrin myös myyrät. Vuosina, jolloin pikkujyrsijöitä on vähän, naali joutuu tyytymään esimerkiksi lintuihin, niiden muniin ja poikasiin sekä marjoihin ja haaskoihin.

Napakettu elää yksinään tai pareittain, mutta sen mukana voi olla "auttajia", kuten ketuilla. Lisääntymiskauden alkaessa helmikuussa naalipari perustaa reviirin, jota ne ylläpitävät poikaskauden ajan ja jonka rajat ne merkitsevät hajumerkein.

Napakettu tekee pesäluolastonsa koivurajan yläpuolelle hiekkakumpareisiin tai kivilouhikoihin. Naalin tiineysaika on noin 51-53 vuorokautta. Toukokuun loppupuolella naalipariskunta synnyttää 2-4 poikasta. Poikaset pysyvät pesän lähettyvillä alkusyksyn.