Komentajan paraatipäivä oli kaikin puolin antoisa - tosin melko kiireinen. Tässä teille kaikille lyhyt raportti siitä miten paraatipäivä noin komentajan näkökulmasta meni.

Aamu alkoi paraatijuhlaharjoituksilla Turun VPK-talolla, josta täytyi rientää Lounais-Suomen Partiosäätiön kahvitilaisuuteen. Tilaisuus oli oikein mukava ja lämminhenkinen. Arvokkuutta lisäsi tietysti arkkipiispan läsnäolo ja komentaja saikin kunnian istua hänen kanssaan samassa pöydässä. Heti kahvittelun jälkeen tilaisuus jatkui piirin uuden lipun juhlallisella naulauksella, johon oli kutsuttu kaikki lippukunnanjohtajat paikalle.

Sitten täytyikin kiiruhtaa Tuomiokirkon portaille vastaanottamaan lippukuntien paraati-ilmoittautumisia. Ilmoittautumistyylejä oli jokseenkin yhtä paljon, kuin osallistujalippukuntiakin - ja kaikki varmasti aivan yhtä hyviä.

Itse paraatin kenttäjuhla oli tuomiokirkon portailta katsottuna ylevää katsottavaa ja kuultavaa. Lipunnosto, piirin lipun vihkiminen, Suomen partiolaisten puheenjohtajan puhe, Marskien jakaminen ja hartaus menivät kaikki kommelluksitta. Tosin Marskeja jaettiin tänä vuonna niin runsaasti, että nimien luvun aikana alkoi jo kurkkua pahasti kuivaa. Oli mukava nähdä niin suuri joukko ansioituneita nuoria partiojohtajia.

Marssinkomentaja marssi paraatissa piirin lipun perässä ennen Marskinsaajien omaa muotoa. Siinä olikin helppo kulkea, varsinkin kun takana tuleva Turun Metsänkävijöiden soittokunta löi kuuluvasti tahtia. Ohimarssin jälkeen sain siirtyä paraatin vastaanottajien joukkoon. Oli kiva katsella lippukuntien loputtomilta näyttäviä rivistöjä ja persoonallisia marssi- ja pukeutumistyylejä. Joillakin oli yhteiset poskimaalaukset, toisilla aurinkolasit tai lippis, tupsuja sukissa tai sitten vain sataprosenttisen yhdenmukainen pukeutuminen.

Hienointa antia mielestäni olivat lippukunnat, joiden perässä kulkivat partioäitien lastenvaunurivistö. Tämä jos jokin kertoo siitä, että partio on kaikkien harrastus vauvasta vaariin. Ohimarssin ainoa huono puoli oli se, että tervehdyskäsi alkoi kramppaamaan jo tuhannen marssijan jälkeen. Kahden tuhannen kohdalla olo oli se, että kuljen kolme sormea ojossa loppuikäni.

Komentajan paraatipäivä huipentui Turun VPK-talon paraatijuhlaan ja juhlapuheeseen. Tilaisuudessa luovutettiin myös ansiomerkit sekä jaettiin ryhti- ja huutokilpailun palkinnot sekä Karelia-maljat. Onnea kaikille merkinsaajille sekä kilpailuiden voittajille, joiden riemua oli ilo katsella.

Lounais-Suomen Partiopiirin ensimmäinen paraati on nyt siirtynyt historiaan. Paraatitoimikunta teki avustajiensa kanssa valtava työn, jotta meillä kaikilla oli unohtumaton ja turvallinen paraatipäivä. Meitä oli paikalla yli neljätuhatta partiolaista yli sadasta lippukunnasta. Kiitokset teistä jokaiselle!

Timo Sirén
Tavastin Liljat
Paraatin komentaja 2009